Tekoälystä puhuttiin aluksi vain tavoitteena matkia ihmistä. Se alkoi jo professori J. Weizenbaumin kuuluisasta puijausleikistä tiedeyhteisössä 1960-luvun puolella. Kohta tietokoneiden kehityttyä 1980–luvulla perustettiin tekoälyyn professuurit TKK:hon ja Helsingin Yliopistoon. Odotukset olivat alkuun rajattomia, kunnes piankin ruvettiin keskittymään hyödyllisimmältä tuntuneeseen alueeseen eli luonnollisen kielen koneelliseen tulkintaan. Tutkittiin niin sanottua semanttisia merkitysverkkoja sanojen ja lauseiden takana.