Taas kevään hurmaa kaikuu kellot.
Ne suurta pääsiäistä soi.
Keväästä pyhää unta pellot,
lumiset laaksot unelmoi.

Jo haastaa häikäisevä hanki:
"Tie auki taas on valohon!"
Iloitse sielu, valon vanki,
on tullut aika auringon!

Käy ylös tuskain Golgatalta
sä kirkastuksen vuorta päin!
Yö pitkä päättyy kulkijalta,
mi pääsiäistä tervehtäin

käy kohti kevään vapahdusta
povessaan elon usko uus
ja sydän täynnä luottamusta:
mun valohon vie vastaisuus!

Soi kevään saapumista kellot.
Maan pyhä pääsiäinen on!
Sa tarmon tulta mielet mellot,
syy taas on toivoon, ilohon!

Jo voitto talven taistelusta
niin lupaavana kangastaa.
Nyt suurta ylösnousemusta
sydämet riemuin juhlikaa!
Viljo Tuomela