Sanotaan, että musiikkimaku muovautuu melko lopulliseksi jo teini-iässä. Silloin soinut musiikki ja siinä iässä kuunnellut kappaleet pysyvät suosikkeina läpi loppuelämän. Niinpä minullakin jalka alkaa heti jumputtaa tahtia, kun kuulen 1970-luvun alusta Sladen ja Satus Quon, vuosikymmenen puolivälistä Dr. Feelgoodin ja Hurriganesin sekä sama lamavuosikymmenen lopulta uuden aallon bändien biisejä joko radiosta tai nykyisin yhä useammin erilaisten suoratoistopalvelujen kautta. Levytkin ovat kyllä tallessa, mutta ne ovat vinyyliä ja oikeaa neulalevysoitinta minulla ei ole ollut enää pitkään aikaan, vaikka sellaisen hankintaa olen usein harkinnutkin.