Itä- ja Pohjois-Suomen maalaiskuntien takavuosien kuntastrategioissa väestöennusteet olivat yleensä yltiöoptimistisia ja näin jälkikäteen arvioiden myös älyllisesti epärehellisiä. Kuntien laatimissa omissa väestöennusteissa tai oikeammin väestötoiveissa kun kiistettiin tilastonikkareiden laskemat kehityslinjat ja ohitettiin iloisesti väestön määrään vaikuttavat tekijät. Tuttu hokema tuolloin oli, että tilastot kuvaavat kyllä mennyttä aikaa ja tähänastista kehitystä, mutta eivät välttämättä kerro tulevasta yhtään mitään. Viimeiseen perusteluun liittyi vahva usko siihen, että kunta voi itse omilla toimillaan vaikuttaa väestökehitykseensä.