Oli kirkas ilma, joten siitä se ei jäänyt kiinni, että Akalauttapään huipulle kiipeämisen jälkeen lähdimme väärään suuntaan. Tapahtui jälleen tuo perinteinen ilmiö, että kun yksi henkilö on mielletty retken johtajaksi, niin muilta lähtee saman tien vastuu ja vaivannäkö suunnistamiseen. Niin inhimillistä.