Olen saanut kipinän kylätoimintaan geeniperimässäni. Muistan synnyinkyläni Kajoon tapahtumat ja miten vanhempani osallistuivat niihin mielellään- ja minä siinä mukana. Ei niitä kovin usein ollut, mutta lapsesta ja nuoresta ne tuntuivat suurilta ja tärkeiltä, sillä ne kokosivat yhteen paljon ihmisiä ja muut tapahtumat olivat kaukana kirkonkylällä. Sain osallistua ja kantaa korteni kekoon. Se oli sukupolvien välistä toimintaa parhaimmillaan. Oivalsin jo tuolloin, ettei tarvinnut lähteä kauaksi osallistuakseen ja kokeakseen ja olokin oli aina mukavan kotoisa. Jonkun mielestä kylillä toimiminen kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta kyllä ajan muuttuminen huomioidaan ja on useimmiten omasta asenteesta kiinni, tuntuuko oman kylän tarjoama ajanviete houkuttelevalta. Kuitenkin mieltäni lämmittää, että perinteitäkin jatketaan. Esimerkiksi pyhäkoulu oli oman lapsuuteni ainoita lapsille suunnattuja vapaa-ajan toimintoja, ja siksi onkin mukavaa, että saan kuljettaa omiakin lapsiani oman kylän pyhäkouluun.