Läänintaiteilija Pauliina Lapio Jyväskylästä peräänkuulutti kulttuurisuunnitelmaa ikäihmisille. Lähtökohtana tulee olla ihmisen oman äänen kuuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa. Lapio toteaa, että on tärkeää arvioida kumpaa ikäihminen tarvitsee enemmän vuorovaikutusta vai kulttuuria. Hänen mielestä ei pidä tehdä asioista liian monimutkaisia. Läänintaiteilija Lapio totesi, että nyt on aika miettiä, mikä on kulttuurin asema myös tulevissa Sote-kuvioissa, koska se mitä arvostetaan, mihin ohjataan rahaa ja panostetaan, kasvaa. Hän puhui elinikäisen oppimisen puolesta ja kulttuurin tuomisesta ikäihmisen palveluihin sekä kaikkien sitoutumisesta asiaan. Lapio arveli, että jos kulttuuri kuuluisi hallituksen kärkihankkeisiin, se vaikuttaisi rahoitukseenkin. Kulttuurin tietä ikäihmisten luo Läänintaiteilija piti enemmänkin asennekysymyksenä. Kulttuurisuunnittelija Jenni Räsänen (Helsingin kulttuurikeskus/ sosiaali- ja terveysvirasto) puhui kulttuurisesta hoivatyöstä, joka on näkökulma vanhuksille suunnatun kulttuurin keinoihin. Räsäsen mukaan kulttuurinen vanhustyö on kehittämisessä aina läsnä. Hän kertoo, että kulttuurin käsite on laaja, se sisältää arvot, traditiot ja perinteet, joten se on luonnollinen tapa toimia ja on osa ihmisyyttä. Kulttuurisessa hoivatyössä ennakkoluulottomuus on tärkeää, kuten myös moniammatillisuus ja yhdessä tekeminen yhteisen pöydän äärellä. Esittävien taiteiden yliopistonlehtori Kai Lehikoinen Helsingistä totesi heti alkuun kulttuurin kuuluvan kaikille ja kaikenikäisille, se mahdollistaa elinikäisen oppimisen ja tekee elämästä elämisen arvoisen. Lehikoisen mukaan yhteiskuntaamme leimaa kulttuurinen tietämättömyys, ei oteta huomioon sen monipuolisia positiivisia vaikutuksia. Hänen mielestään ikäihminen on itse keskiössä ja jokaisella heistä, myös kotihoidossa on samanlaiset kulttuuriset oikeudet. Etelä-Savon maakuntaliiton kehittämispäällikkö Heli Gynther muistutti kohtaamisen tärkeydestä ja läsnäolosta. Hän painotti, että kukaan ei saisi jäädä yksin. Gyntherin mukaan tärkeintä on KUULLA, mitä ikäihminen itse sanoo, myös puutarhanhoito, eläintenhoito tai ompeluseurat ovat kulttuuria ja elämänlaatua lisääviä. Yhteisöpedagogi Johanna Kuusisto esitteli valokuvauksen ja musiikin hyödyntämistä elämäntarinateoksessa, jolloin ikääntyneelle saadaan hyvin omannäköinen dokumentti häntä kiinnostavista asioista. Kuusisto käytti termiä ”voimaannuttava valokuvaaja”, hän tähdensi haastattelun ja muistelujen tärkeyttä hoivatyössä. Vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja Niina Kaukonen (essote) siteerasi alkuun Harold Shyrockia. ” Laulu lohduttaa, soitto sivelee, taide luo turvaa. Onnellinen elämä tulee toiminnan kautta”. Niina Kaukonen totesi, että aina ei ole kysymys rahasta. Hän toivoi hoitohenkilökunnalle asennetta nähdä uusin silmin ja tehdä työtä innolla, keskittyen ihmiseen ja hänen kuunteluunsa, muistaen asiakaslähtöisyys ja hänen elämänhistoriansa. Kulttuurinen hoivatyö alkaa, kun on aito kiinnostus ja arki, jossa ihminen tulee kuulluksi ja nähdyksi. Kirjoittaja on sairaanhoitaja ja Ikäosaamisen Y-amk-opiskelija Kareliassa