Puolisen vuotta sitten pohdiskelin tulevaa kesää, opintojani ja paikkaani yhteiskunnassa – tarkemmin työelämässä. Minuun iski pieni identiteettikriisi: siihenastinen työkokemukseni koostui lähinnä vaihtelevista kesäpesteistä lastenhoidon, nuorisotyön ja rakennustyön parissa. Pisin yhtäjaksoinen työmerkintä CV:ssä oli kesäloman mittainen; koulutusputkessa etenevän ainoa sauma kokopäiväiseen työntekoon. Tajusin, että jos haluan joskus työllistyä opiskelemalleni alalle ihan aikuisten oikeasti, tarvitsen oman alani työkokemusta.