Siitä on kulunut nyt puoli vuotta, kun sain Elli-huivin harteilleni. Ilolla otin tämän tittelin vastaan, sillä olihan alkuvuosi ollut hyvin raskas isäni sairauden vuoksi. Kuultuaan valinnastani Juuan Elliksi, isäni itki ilosta sekä ylpeydestä. Itkuun sisältyi myös haikeutta, hänen tietäessään, ettei pääsisi seuraamaan Elli-vuottani. Minulle oli hyvin tärkeää, että isäni pääsi vielä ennen kuolemaansa kuulemaan Elli-puheeni autosta käsin.